Olipa kerran Karjalassa, villinä virtaavan Vuoksen varrella, lähellä koko valtakunnan tuntemaa Imatraa, Siitolan vanha Kartano. Kartano toimi kestikievarina, väsyneiden matkamiesten majapaikkana, jossa vietettiin monia lepohetkiä, kuultiin tärkeimmät uutiset ja pyydettiin ohjeita tulevalle etapille.
Kartanon isännän nimi oli Antti, jolla oli emäntä nimeltä Inkeri. Antti oli iältään kuuden kolmatta, Inkeri muutaman kesänkiertoa nuorempi. Inkerillä ja Antilla oli pelto, jolta he joka syksy elon korjasivat. Vilja puitiin talon omassa riihessä.
Inkerillä oli pihan perällä kaksi lehmää, Helka ja Hilma, joiden kanssa hän aamulla ensimmäisenä aikaisin ja illalla viimeisenä touhusi. Pihan perällä sikalassa asusti possuja, auringon lämmittämällä ikkunalaudalla makoili usein Inkerin ja Antin kissa Ilmari. Inkerin kasvimaalla kasvoi porkkanoita, perunoita, punajuuria ja purjoa. Syksyisin Inkeri keräsi sieniä metsästä. Aikaa tässä kylän keskipisteessä vietettiin perikarjalaiseen tapaan, vaikka Savonmaan rajalla asuttiinkin.
Eräänä päivänä Siitolan Kartanolle oli tulossa kunnianarvoisia vieraita ympäri Suomen. Vieraanvaraisena emäntänä Inkeri halusi keisarinnatason vieraat hyvin kestitä, ja hän tekikin parhaansa ikimuistoisen karjalaisen päivällisen järjestääkseen.
Vieraiden saavuttua Inkeri tarjosi heille pikku leipäsiä ja viljaherkkuja, jotka myöhemmin perinteisiksi herkuiksi itsenäisyyspäivän juhliin Savitaipaleen Leipäveljien valmistamina vakiintuivat. Juhlalounaalle Inkeri paistoi porsaan ja tarjosi sen kanssa oman pihan juureksia ja kasviksia metsän sienien kera. Jälkiruoaksi Inkeri yhdisti ternimaitoa ja vadelmia. Vieraat olivat erittäin tyytyväisiä pöydän antimiin ja lähtivät tyytyväisinä tutustumaan Imatran moniin nähtävyyksiin.
Kartanon isännän nimi oli Antti, jolla oli emäntä nimeltä Inkeri. Antti oli iältään kuuden kolmatta, Inkeri muutaman kesänkiertoa nuorempi. Inkerillä ja Antilla oli pelto, jolta he joka syksy elon korjasivat. Vilja puitiin talon omassa riihessä.
Inkerillä oli pihan perällä kaksi lehmää, Helka ja Hilma, joiden kanssa hän aamulla ensimmäisenä aikaisin ja illalla viimeisenä touhusi. Pihan perällä sikalassa asusti possuja, auringon lämmittämällä ikkunalaudalla makoili usein Inkerin ja Antin kissa Ilmari. Inkerin kasvimaalla kasvoi porkkanoita, perunoita, punajuuria ja purjoa. Syksyisin Inkeri keräsi sieniä metsästä. Aikaa tässä kylän keskipisteessä vietettiin perikarjalaiseen tapaan, vaikka Savonmaan rajalla asuttiinkin.
Eräänä päivänä Siitolan Kartanolle oli tulossa kunnianarvoisia vieraita ympäri Suomen. Vieraanvaraisena emäntänä Inkeri halusi keisarinnatason vieraat hyvin kestitä, ja hän tekikin parhaansa ikimuistoisen karjalaisen päivällisen järjestääkseen.
Vieraiden saavuttua Inkeri tarjosi heille pikku leipäsiä ja viljaherkkuja, jotka myöhemmin perinteisiksi herkuiksi itsenäisyyspäivän juhliin Savitaipaleen Leipäveljien valmistamina vakiintuivat. Juhlalounaalle Inkeri paistoi porsaan ja tarjosi sen kanssa oman pihan juureksia ja kasviksia metsän sienien kera. Jälkiruoaksi Inkeri yhdisti ternimaitoa ja vadelmia. Vieraat olivat erittäin tyytyväisiä pöydän antimiin ja lähtivät tyytyväisinä tutustumaan Imatran moniin nähtävyyksiin.
* * * * *
Perunalepuska, hapanimelämarinoitua porkkanaraastetta, tuorejuusto
Ruistikku, ruohosipulituorejuustoa, persiljaa
Männynsiemen nappi, yrttilevitettä
Puolukkanappi
Olga-viipurinrinkeli
Ruistikku, ruohosipulituorejuustoa, persiljaa
Männynsiemen nappi, yrttilevitettä
Puolukkanappi
Olga-viipurinrinkeli
***
Salaattisekoitus, tomaattia ja kurkkua
Vadelmamarinoitua kukkakaalta ja sipulia
Vadelmamarinoitua kukkakaalta ja sipulia
***
Porsaansisäfilettä, metsäsienikastiketta
Yrttiperunoita
Paahdettuja juureksia
Yrttiperunoita
Paahdettuja juureksia
***
Ternimaitopaahtovanukas, vadelmia
***
Perunarieskaa ja ruispatonkia
* * * * *
Inkerin ja Antin pihassa oli myös kirsikka- ja omenapuita ja sato korjattiin tarkoin talteen ja talveksi säilöttiin. Inkeri oli innokas leipuri, eikä hän karttanut kokeilla uusiakaan reseptejä.
Eräänä syksyisenä iltana Inkeri näki veneen purjeen heijastuvan kuunvalossa Saimaan pintaan, aivan kuin oman kuvansa salin suureen peiliin. Tämän kauniin näyn Inkeri halusi tallentaa nähtäväksi kaikille, ja siitä innostuneena hän sai ajatuksen luoda uuden leivoksen Siitolan Kartanolle. Koska omasta pihasta löytyi monenlaisia raaka-aineita, syntyikin kaksi leivosta - aivan kuten purje näkyi kahtena veden pinnassa. Kirsikka löysi parin suklaasta, makua ryydittämään Inkeri kaatoi lorauksen Antin rommipullosta.
Eräänä syksyisenä iltana Inkeri näki veneen purjeen heijastuvan kuunvalossa Saimaan pintaan, aivan kuin oman kuvansa salin suureen peiliin. Tämän kauniin näyn Inkeri halusi tallentaa nähtäväksi kaikille, ja siitä innostuneena hän sai ajatuksen luoda uuden leivoksen Siitolan Kartanolle. Koska omasta pihasta löytyi monenlaisia raaka-aineita, syntyikin kaksi leivosta - aivan kuten purje näkyi kahtena veden pinnassa. Kirsikka löysi parin suklaasta, makua ryydittämään Inkeri kaatoi lorauksen Antin rommipullosta.
* * * * *
Rommilla ryyditetty suklaahapankirsikkaleivos
* * * * *
Etelä-Karjalaiseen tapaan Antti kävi usein kalassa naapurin isännän kanssa. Vuoksi oli kalastajalle antelias. Soutaessa piti vain varoa, ettei vene joutunut koskeen, sillä niitähän Kartanon läheltä löytyi oikein kolmena kappaleena. Kalastukseen käytettiin perinteisiä työvälineitä: nuottaa, rysää ja pitkäsiimaa. Antin erityistä herkkua oli kuhasta ja punajuurista valmistettu naapurin emännän rukiinen herkku.
Eräänä kesänä Inkerille ja Antille saapui sukulaistyttö Turusta kesää viettämään. Katariina toi mukanaan uudenlaisen tavan herkutella pihan omilla väskynöillä. Katariinan luumujen kanssa tarjottiin Antin Inkerille kihlajaislahjaksi Viipurista ostamaa vaniljaa kermaan sekoitettuna. Siitä lähtien Siitolan Kartanossa tarjottiin jälkiruoaksi matkalaisille ja muille vieraille herkullisia Katariinan luumuja.
Eräänä kesänä Inkerille ja Antille saapui sukulaistyttö Turusta kesää viettämään. Katariina toi mukanaan uudenlaisen tavan herkutella pihan omilla väskynöillä. Katariinan luumujen kanssa tarjottiin Antin Inkerille kihlajaislahjaksi Viipurista ostamaa vaniljaa kermaan sekoitettuna. Siitä lähtien Siitolan Kartanossa tarjottiin jälkiruoaksi matkalaisille ja muille vieraille herkullisia Katariinan luumuja.
* * * * *
Salaattisekoitus, kesäkurpitsaa ja paprikaa
Sitruunamarinoituja lanttuja ja porkkanoita
Sitruunamarinoituja lanttuja ja porkkanoita
***
Punajuuritäytteistä rukiista kuhaa
Tillihollandaise-kastiketta
Ohrapurjorisottoa
Tillihollandaise-kastiketta
Ohrapurjorisottoa
***
Kanelimarinoituja Katariinan luumuja
Vaniljakermaa
Vaniljakermaa
***
Elonkorjuuleipää ja Kallen ruisvuokaa
* * * * *
Keväällä Antti tervasi soutuveneen. Se piti tehdä ennen kuin tulisi liian lämmintä; siinä vaiheessa kun lumi suli niin, että maassa oli jo enemmän pälviä kuin lunta. Silloin vene ehti kuivua molemmin puolin varjopaikoistakin ennen vesillelaskua. Inkeri samaan aikaan puuhasi kevätaskareiden parissa ja valmisti kahvihetkeä varten uusia leivoksiaan.
Kävipä kuitenkin niin, että tupaan astuttuaan Antti vahingossa tervaisilla sarkahousuillaan istahti Inkerin omenaleivoksen päälle. Häpeissään sattuneesta tapahtumasta Antti lupasi itse syödä lyttäämänsä leivoksen, raaka-aineita ei tuohon aikaan ollut liiaksi. Kahvipöydässä Anttia ja Inkeriä odotti yllätys: Antti, joka ei yleensä makeasta välittänyt, ihastui omenaleivokseen. Tuosta asti Siitolan Kartanon leivokseen lisättiin omenan mausteeksi ripaus tervaa.
Kävipä kuitenkin niin, että tupaan astuttuaan Antti vahingossa tervaisilla sarkahousuillaan istahti Inkerin omenaleivoksen päälle. Häpeissään sattuneesta tapahtumasta Antti lupasi itse syödä lyttäämänsä leivoksen, raaka-aineita ei tuohon aikaan ollut liiaksi. Kahvipöydässä Anttia ja Inkeriä odotti yllätys: Antti, joka ei yleensä makeasta välittänyt, ihastui omenaleivokseen. Tuosta asti Siitolan Kartanon leivokseen lisättiin omenan mausteeksi ripaus tervaa.
* * * * *
Tervaomenaleivos
* * * * *
Pauliina Myyryläinen ja Joonas Pokkinen
Ruokalistat suunnittelivat Anu Tiusanen, Raisa Rantalainen ja Jukka Moilanen
